Vähiin käy tämäkin loma. Tänään vietimme viimeisen vapaapäivän, vielä kaksi pelipäivää ja sitten Lissabonin kautta koti-Suomeen. Sadepäivä. Onneksi ei ollut peliä, oltaisi kastuttu.
Autolla kiertelemään lähiseutuja ja kaupoille. Tuliaisia ei mahdu painorajojen mukaan matkaan, mutta ruokaa menee vielä muutama kilo massuihin.
Tämä kauppa oli kuin Stoccan herkku, mutta vielä herkumpi. Kaikki aivan kiilsi laatua ja puhtautta. Hinnat reilusti kalliimmat kuin koti-Jumbossa. Isossa hallissa oli toistakymmentä myyjää ja me. Ei ostettu mitään.
Nälkähän siinä tuli, kun kuola valuen katseltiin Apolonian herkkuvitriineitä. Lähdettiin Sepon bongaamaan kahvilaan Lagoaan. Vettä satoi ja terassi oli tyhjä, mutta sisällä kaikki pöydät oli varattuina paikallisista asiakkaista. Oltiin ainoat turistit. Tarjolla oli vaikka mitä pitkä tiski.
Kympillä sai kaksi teekannua, sandwitsin, kokolihatäytetyn sämpylän ja kermaviinerin. (Klubilla yksi teekuppi maksaa 3,50€)
Kiinakauppa oli ainoa sekatavarakauppa, joka oli su auki. Tarvitsin matka-ompelutarvikkeet ja 2.5 vahvuiset lukulasit. Kuusi € yhteensä. Mietin jo ennen kotiin tuloa, että miten kenenkään kannattaa tehdä tavaroita, jotka näyttävät oikeilta, mutta niitä ei voi käyttää. Ja kenen moraali sallii moisen? Ompelutarvikkeet maksoivat 1.20€, saksen näköiset eivät leikkaa ja vääntyivät pelkästä katseesta...
Nyt kuunnellaan tuuli-urkuja ja nautitaan punaviiniä Good Wifen neljännen kauden kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti