sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Auringon nousun aikaan

Oltiin Vale da Pintan ykkös väylällä lyömässä palloa kasteen valkaisemalle nurmelle. Pikkuisen teki mieli kääntää kylkeä kuudelta, mutta sisukkaasti menin puristamaan appelsiinimehua aamupalaksi. Muuta ei ole tänään tarjolla.

Kaksin emme saaneet kosteasta kentästä nauttia, vaan brittiherra Steven huristeli buggyllään meidän matkaan. Kenttä oli tosi märkä, vaikka ei ollut satanut. (tai en ainakaan ole sateeseen herännyt) Kengät kastuivat läpi jo toisella väylällä, edes sateella ei minun kengille ole näin käynyt. Ja oltiin laiskojakin, otettiin auto.


Stevenin händäri oli 8 ja sen kyllä huomasi. Itsekseen hän päpätti koko aika jotakin, joskus meillekin. Hauska mies. Oltiin super nopeita, edellä pelaava trolliporukka päästi meidät ohi ja 18 väylää oli pelattu alle kolmen ja puolen tunnin. Oltiin clubilla takaisin jo klo 10.50. Caddykin kommentoi, että olette olleet reippaita. Hyvä kun lähdettiin.

Clubilla omeletti aamupalaksi ja sitten taas kauppaan. 


Tänään rustaan kurpitsa-broccolikeittoa. On muuten varsisellerillä kokoa! Anni, tämmösiä kun saataisi vihersmoothieisiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti