Kohti Tanskaa matkamme jatkuu

Aseman aamupala ei pärjännyt edelliselle, mutta kaikkea tarpeellista löytyi. Paras taloustarvike oli mätitahnan puristuskone. Sillä saapi tuubin kuin tuubin täysin tyhjäksi. Joku hammastahnatuubineuroosin omaava voisi tästä laitteesta löytää rauhan sielulleen.

Sitten kohti matkan suurinta hurmiokohtaa: Sillan ylitys.

Siellä se on!!!

Täällä ollaan!

Se meni jo? Luulin, että Ruotsi-Tanska -silta olisi ollut pitempi. Kun silta loppui, näytti siltä, että tie myös loppui. 

Ei kun tunneliin. Tästä Wallander ei kertonut mitään. Tahtoo isolle sillalle!

Seppo ei pääse näistä mainoksista ohi. Joka bensikseltä löytyy erilaisia makkarakääröjä. Tuli muuten näillä kohdin 1000 ajokilometriä täyteen.

Ennen Stegeä ylitettiin vielä toinen silta.

Aivan upea pikku kaupunki, Stege.

Ajettiin muutama kilsa ohi ja majoituttiin Mon-saarelle Praestekilde hotelliin, joka on aivan kentän vieressä. 

Ja ei kun menoksi. Hilkun oli pilvistä ja lupaili sadetta, mutta mehän ei olla sokerista.

Pupuja pomppi siellä sun täällä, ihmisiä nähtiin vähemmän. Sade yltyi seiskalla, joten siirryimme hoitamaan hotelliin sisäänkirjautumisen.

Tunnin tauko ja ei kun töihin takaisin. Ilma oli ihanan lämmin, eikä enää tuullut niinkuin aamupäivällä.

Tuloksetkin paranivat, jouduttiin ottamaan Sepon böödille konjamiinit. Minä tein vain paarin.

Sateenvarjo muuttui kuivuessaan päivänvarjoksi.

Kierroksen jälkeen, suihkun kautta hotellimme ravintolaan eväälle.

Apetitiiviksi kuitenkin kylmät oluet juotiin rauhallisella sisäpihalla.

Aulin alkupala. Lohta ja juttuja.

Taas oltiin schnitzel-tuulella. Kun se tehdään vasikkaan, maku on ihan toinen kuin kuivaksi hakattu possu. Piparjuuri piristi sitruunaa ja anjovista.

Hotellihuoneen ikkunan takaa näkyy golf-clubi ja joku puu. Kirsikka? Meikä vähän sisusti huonetta, kirjoituspöytä puuttui, hain pöydän sisäpihalta ja jo selkävaivainen siippani sai toimistonsa pystyyn.

Mahdollisesti jäädään tänne toiseksikin yöksi. Huomenna pelaamaan tietty ja sitten jotain hääpäiväohjelmaa <3

Kurt Wallander - tulossa ollaan!

Aamupala oli mitä parhain hotellin kokoon ja näköön nähden. Kaikkea löytyi, jopa kahta erilaista leivonnaista makusiksi. Hedelmävalikoimaa unohtamatta.

Ei kun autoon ja kohti kaktuspuutarhaa. Oli muuten ihan meidän hotellin vieressä.

Surullinen puu, mikähän on merkki?

Tässä sama pienempänä, tuo takimmainen.

Maijalle kerrottiin Ystadin hotellin osoite ja samalla huomasin, että hotelli on varattu vasta huomiseksi. Ei nettiä tabletissa ja puhelimen netin kautta en ratkaisua asiaan keksinyt. Eikun soittamaan Ebokerssin palvelunumeroon. Valikkoja oli niin monta, että jos jokaisesta valinnasta olisi tullut yksi ääni, kasassa olisi ollut kissanpolkka. Palvelu oli loistavaa ja varaus vaihdettiin tälle päivälle. Säästettiin jopa 2 euroa (kissanpolkan hintaa en uskalla arvioida).

Kyllä Ruotsin tiet ovat huippuluokkaa kotoisiin kärrypolkuihin verrattuna. Myös opasteet ovat kohdallaan, pärjäisi ilman Maijaa ainakin kaupunkien välit.

Tankille ja kaffelle pysähdyttiin kauniille Vättern-järven rannalla olevalle taukopaikalle.

Päivän kilsat on noin 600, lounas on paikallaan myös matkalla. Taas kerkesin haukkaamaan makkaran päästä ennen annoksen ikuistamista. Hyvä idea kääriä ohkaiseen rieskaleipään nakit ja muussi sekä katkarapusalaatti. Hyvää oli, leipää ei kuitenkaan kaikkea tarvinnut syödä. Miltähän maistuisi makarooniloota leivän sisältä syötynä? Lapset aikanaan söivät makrulootaa puikoilla, maistui erilaiselta.

Vihdoin perillä. Sattumoisin hotellimme on Wallanderin filmien poliisiasema. Ihan oikea vanha juna-asema kunnostettu Station B&B -hotelliksi. Uutuuden haju vielä tallella. Junat lähtivät edelleen aseman edestä.

Ullakkohuone omalla kylppärillä. Kannattaa olla tarkka näissä satasen huonevarauksissa, että on oma veski ja kylppäri. Tietty saahan sitä käytävän yhteisiäkin käyttää...

Taasen suunta kaupungille ja Wallanderin kotiovelle Mariagatan 10. Osoite ja kuva ei täsmää, koska kuvauksellisempi ovi on tämä Mariagatan 11C, jota käytettiin elokuvissa.

 Kävelykatu ennen kuutta..... 

Ja kuuden jälkeen.

Ihana, antiikkikaupaksi näköistetty 100SEK lintupönttö jäi ostamatta, koska kauppa meni kuudelta kiinni ja alla oleva lasivene olisi sopinut upeasti meidän Kivenlahden kodin ruokailutilan vitriinin päälle. Hinta vaivaiset 50000SEK. Aivan hiton upea, levoton tausta häiritsee kuvaa ja mulla ei olisi ollut varaa kuin lintupönttöön.

Käytiin eväällä torin laidalla.

Ja kotihotellin ovella meitä odottikin Jussi-koira.

Ö ö, hö ö - Saari saari, heinäsaari

Saavuimme Tukholmaan. Auton nokka kohti etelää. Aamupala vetästiin pensiksellä.

Maija- navin kanssa käytiin muutama väittely ennen Mauritsbergiin saapumista, oli se oikeassa...?

Ja ei kun kentälle. Vaatteiden vaihto siistissä ja ystävällisessä clubi-miljöössä, juomavaraston täydentäminen ja matkaan. Aurinko ja kesätuuli helli matkalaisia.

Hanhet ovat olleet ennenkin tekemisissä golfareiden kanssa. Siirtyivät aavistuksen sivuun tiiboksista avauksen ajaksi.

Kenttä oli hyvin hoidettu, mutta ei minulle mitään wow-tunteita tullut millään väylällä, vaikka pari paariakin tuli. Heinikko mikä heinikko.

Upeita huviloita oli rakennettu lähelle merta. Mikäs siinä olisi istuskella ja katsella toisten peliä.

Joillakin väylillä oli peltonäkymä (ei tässä). Pupujussit viihtyivät pelloilla, korvat vaan näkyivät.

Meri näkyi muutamassa kohtaa. Raikas tuuli piti myöskin paarmat kauempana. 

Välipalan jälkeen siirryttiin Norrköpingin puolelle ja Maija opasti meidät netistä varatulle hotellille. Ainoa vapaa huoneisto, jossa oma vessa ja kylpyhuone. Siisti ja tilava, aamiainen, wifi ja parkki kuuluu hintaan. Suosittelen.

Suihkuun ja kaupungille. Ensin kuitenkin naapurin turkkilaisessa tsekki-olut huuhtoi matkapölyt sisäisesti.

Kaunis kaupunki. Useita jalopuu esplanadeja.

Eipä ole vielä kerinnyt hupparikansa sotkemaan näitä tilataideteoksia.

<3

Jotenkin tuli Forssa ja Tampere mieleen...

Ainoa terde, jossa oli porukkaa. Ok, aurinko paistoi, mutta vain kolme joi olutta! S ja minä oltiin niistä 2. Erilaiset kylmät ja kuumat herkkukahvit sekä cokis tekivät kauppaansa. Myöskin valtaosa asiakkaista oli hyvin ruskettuneita ja tummatukkaisia.

Siirryttiin kadun toiselle puolelle syömään. Esiteltiin itsemme Islantilaisiksi.... No ei kuitenkaan... Ottaakohan enkkuja ihan oikeesti päähän?ä

Niin hirmuinen nälkä jo oli, että kerittiin haukata tsatsiki-valkosipulileipiä, ennen kuin muistin kuvata. Hyvä yhdistelmä.

Wienerschnitsel oikein vasikasta. Oli sotkettu punaviinisoossia ja maustevoita mukaan. Ihan syötävä versio tämäkin. Mitähän ruotsalaista olisi fish&ships sisältänyt?

Hotellille kilsan alamäkikävely ja ei kun lepuuttamaan Sepon selkää. Huomenna turistipäivä tiedossa.