maanantai 30. lokakuuta 2017

Silves Golf, huomenna Suomeen!

Aamupalaksi meillä oli pizzaa. Jääkaapin tyhjennys on alkanut. Tuorepizza+ nakkijämät+ juustojämät+ rucolat+ kaksi kananmunaa. Tuli muuten hyvää. Maanantai aamu, viherpiipertäjäpartio oli hommissa kasista lähtien. Kaikkia mahdollisia puutarhavekottimien ääniä kuului, myös jonkun tyttöystävän kalatus kertoi, että nainenkin oli matkassa. Työkenkien jälkiä oli myös terdellä.
Silves jälleen kohteena ja ajateltiin helpottaa urakkaa buggeylla. Kolmas päivä peräkkäin peliä ja seliseli... Kaverit saatiin Saksasta. Papparainen ja Poika. Nimistä ei saatu selvää. Seppo vakoili bägien nimilappuja= Henri Castello luki molemmissa. Ihan kivoja. Jouduttiin odottelemaan edellisiä pelaajia melkein joka väylällä, mutta ilma oli mitä parhain. Loppumatkasta tuli enemmänkin pilviä taivaalle eli aurinko ei porottanut liian kuumasti. Myöskin pieni tuulen vire oli ilmassa.
Normaalisti Silves on kierretty (vaikka kontaten) 4,5h, nyt meni yli viisi. Ajettiin Silvesistä suoraan Ferragudoon viimeiselle illalliselle. Oli taas takuuvarman herkullinen ruoka.
Mielenkiintoinen porttikongi ja mahdollisesti työväentalon kokoushuoneiston parveke oli vieressä. Samoin naapuriravintolan nimi näkyy, mutta mikä on meidän raflan nimi?
Sitten pimiää tietä pitkin kotiin, suihkuun, pyykkikone pörisemään ja pakkailu käyntiin. Ei muuten mene varttiakaan, että saataisi meidän kamat autolle asti. Niin on ollut sopivasti tavaraa mukana ja lisää ei ole kertynyt. (lue= ei tuliaisia tulossa). Huomenna ti kone Farosta Lissaboniin lähtee viiden aikoihin ja sieltä Hgiin klo 22. Suomessa viiden aikoihin ke aamulla. Aja Anni varovasti, mustaa jäätä tai ihan oikeeta on varmasti liikkeellä ja Skodassa kesäkumit alla...

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Silves Golf, talviaika saapui myös Portugaliin

Eilen illalla vietimme Halloweenia myös täällä. Lasillisen verran.
S on myös somettunut. Myhäelee läpyskänsä takana... (Uusi Päivä taasen menossa).
Aivan loistava keli. Kohti Silves Golfia matka käy. Herättiin muuten ennen kellon soittoa eli automaattiset käännytykset olivat toimineet, siis meidät heitettiin tunti taaksepäin ajassa.
Pelikaverit olivat norjalaisia, Ellen ja Tim. Neljän viikon lomalle olivat tulleet samoihin maisemiin. Ymmärsin, että olivat olleet aiemminkin täällä. Kuuma, hikinen päivä, ei tuulen värettäkään ilmassa. Sisukkaasti taaperrettiin maaliin asti.
Vilpostuksien jälkeen lähdettiin Gramachoon syömään. Aluksi cuvertit, sitten Sepolle merikrottia ja mulle lampaan kyljykset. Ällöttävän makea suklaakakku ja jäätelöannoskin löysivät syöjänsä.
Suomalaisjoukko, johon tutustuttiin jo ensimmäisenä päivänä, lähtee huomenna kotimatkalle. 'Soukan-poika' heidän kanssaan läksiäiskuvassa. Tokihan hänestä napattiin kuva myös S:n kanssa.
Huomenna vika pelipäivä! On tämä kuukausi sitten mennyt nopeasti.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Alto Golf, vähiin käy ennen kuin loppuu

Tänään päivä meneekin nopeasti, kun peli on vasta klo 13.03. Raikas aamuilma pakottaa jo pitämään ovet kiinni heräämisaikaan, mutta puolilta päivin lämpö oli taas +26C. Kuuma päivä taapertaa, mutta en valita.
Seuranamme pitkä, hollantilainen pariskunta, joilla ei ollut mitään hajua, kuinka golf-auton kanssa liikutaan:) Anne-Marie ja Pierre. Mukava 4,5 tuntinen kuitenkin oli heidän kanssaan. Seppo sai nimen the Boss, kun laukoi uskomattomia avauksia ja välilyöntejä. (tai sitten Boss oli helpompi muistaa/lausua kuin Seppo)
Kello olikin jo kuusi, kun suuntasimme kotia kohti. Aamupala-aineet löytyy jääkaapista ja nyt ei jaksa kauppaan mennä. Käytiin syömässä kalaravintolassa, joka oli matkalla ja josta ei saatu ekalla viikolla ruokaa, kun oltiin liikkeellä liian aikaisin. Kuudelta oli kokki saapunut työpaikalle, hyvä.
Nyt oli valittavana kala poikineen. Meidän seabass on tuossa yläoikealla odottamassa noukintaa.
Maukkaat cuvertit ja ihan viihtyisä paikka, seurasta puhumattakaan.
Ja taas nälkä vei voiton kamerakädestä.
Lasku oli 50€!!! Kala maksoi 39€. Olihan se kilonen, mutta silti. Desertit Seppo lupasi järjestää kotona, edullisesti.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Vapaapäivä nro 8, härkätaistelu

Tässä heti kärkeen Sepon eilisillan illallinen. Melkein kokonaan omatekemä.
Aamu valkeni taasen poutaisena ja säätietojen mukaan päivästä tulee viikon kuumin +27C. Siis allaspäivä, koska seuraavat kolme päivää vietetään golfin parissa ja matkapäivänä ei taida altaalle keritä.
Kolmen jälkeen suuntasimme Albufeiraan ja etsimme härkätaisteluareenan. Joka perjantai klo 18 alkaa kahden tunnin show. Nykyisin ei härkää enää tapeta lopuksi, yhtään veripisaraa ei näkynyt touhun aikana. Koko homma on mielestäni isojen poikien pelletouhua. Tulipahan käytyä. Toki fiestaan piti valmistautua. Syötiin myös herkulliset bull-rollit.
Ensin esiintyjät esittäytyivät. Sen jälkeen kolme cavaleirosta kohtasivat kukin härkänsä ja tuuppivat sen selkään jotakin tikkuja roikkumaan (tarrakiinnitys oletan). Osa tikuista iskettiin hevosen selästä paikalleen.
Kaikkein hauskinta oli härän poistaminen areenalta. Eihän se raukka mihinkään osannut yksin lähteä, mutta yhdestä ovesta laskettiin lauma kellokaulaisia härkiä areenalle ja näinhän se taistelijakin liittyi joukkoon ja lähti kotilaitumelle.
Toinen tunti olikin sitten yleisön varassa. Ainahan kuitenkin englantilaisia juhlijoita löytyy jopa härkätaisteluareenalle, varsinkin kun ensin sisään kannetaan pöytä, missä on viinituoppeja. Punapaitanen kaveri ei varmaankaan muista kokemuksestaan mitään, toki kaikki kaverit filmasivat tilanteita siihen malliin, että varmasti on aamulla näyttää kuinka härkää otetaan sarvista.
Pimeä oli jo tullut ja ajettiin Gramachoon iltapalalle ennen kotiin menoa.