Jälleen aamu aukeni pilvettömänä. Kirja loppuun ja aamiaisen tekoon.
Nautiskeltiin asunnon viileydestä lukien ja tietokonetta tutkien. Puolilta päivin ulostauduttiin suuntana Albufeira.
Upeat kaiteet vie yläkerran huoneistoihin.
Pihalta löytyy pikku palmuja. Punainen ei ole tomaatti, vaan tuo keskuspallo on niitä täynnä. Lienevät palmun siemeniä?
Vielä muutama kilometri matkaa jäljellä.
Tämä mainos nähtiin jo aiemminkin. Pitää selvittää missä ja milloin?
Iloisen värinen hotelli.
Lähdettiin pikkukaduille seikkailemaan, autolla. Mopo olisi ollut ehkä hauskempi vaihtoehto. Selfieitä otetaan ihan missä vaan näköjään.
Tämän kadun varrelle jätettiin auto ja lähdettiin jalkahenkilöiksi.
Kalasatama ja hirmuisesti pyydyksiä.
Upea marina.
Joka puolelle tulee uusia hotelleita ja asuntoja.
En panisi yhtään hanttiin viikkoa veneessä, varsinkin nyt ilman sappea.
Ihana taverna, mutta kiinni maanantaisin. Uutta majoitusta tulossa yläpuolelle.
Pysähdyttiin nesteyttämään itsemme ja nauttimaan maisemista.
Joku on ostanut laattapisteen jämämyynnistä kaikki edullisimmat erät... viittä eri laattaa...
Siellä se piitsi on.
Nälkähän sitä taas alkaa olla ja ruvettiin katsomaan ruokapaikkaa. Tämä hylättiin, liian kuuma ja kallis.
Sesonki on ohi, aika rauhallista joka paikassa. Brittejä pääsääntöisesti. Ei olla muuten törmätty ainoaaseenkaan itä-naapuriin! Ihana kun kukaan ei meitä ole arvuutellut venäläisiksi.
Rannalle pääsi hissillä.
Upeita ovenpieliä. Myöskin katujen nimet ja numerot ovat kaakeleita.
Siellä on meidän ruokapaikka 54.
Ruokaa odotellessa kävin ostamassa hatun. Pakko saada päaä suojattua kentällä, pelkkä lippa ei riitä, päänahka palaa.
Mikä hitto siinä on, että hyvät aineet pilataan! Tonnikalafile, kuka idiootti siihen on keksinyt tuupata kilon paistettua sipulia päälle ja toisen kilon upporasvaperunaviipaleita? Luojan kiitos painotin sanaa medium, sillä pelasti jotakin.
S rakastaa sardiineja. Se lienee ainoa kala, joka ei tee minuun vaikutusta. Ehkä joskus purkista...?
Auton etsintä alkoi.
Jälkkärikahvit 'Myrkkymirjamin' kera. No todellakaan minua ei voi kutsua hymytytöksi, vaikka kun olin neljännellä, joku oli minua äänestänyt hymytyttö patsaan saajaksi. Opettajakin suureen ääneen ihmetteli, että kuka on noin tyhmä ollut, että Aulia äänesti. Ei selvinnyt ikinä, salainen ihailija asialla? :)
Ja sitten koti-Jumboon ostoksille. Leipää, munia, nakkeja, appelsiinejä (meillä on mehupuristin, herkullista), jätti katkarapuja, chilejä...
Tämän illan viimeinen kuva on ihan vaan nappastu. Kun tultiin kotiin, huomasin heti avainta laittaessani lukkoon, että joku on meillä käynyt.
Siivooja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti