Suomessa jälleen, kotisohvalla

Päästiinhän me Lissaboniinkin ensin. Naviin kirjattiin Sepon muistista Hotel Tryp, joka on ihan lentoaseman vieressä. Kaunis kuusi heillä aulassa.

On siinä toinenkin hotelli tien toisella puolella Star Inn. Tietty ennen auton luovutusta kamat hotelliin. Oli hauskan näköistä varmaankin seurata, kun roudattiin bäkipusseja ja neljä matkalaukkua pyöröovista respaan. Saatiin me apuakin hotellin mieheltä, tosi ystävällinen tyyppi. Bäkit ja yksi iso laukku jätettiin alakertaan, niistä kuitit ja sitten hakemaan avainta. Varausta ei löydy. Eikä tietenkään varausnumeroa, kuin Sepon sähköpostista ja kone on kuitin takana isossa matkalaukussa. No, avulias hlökunta tutki konettaan ja soitti pari puhelua. Naapurihotellista löytyy Mannisten huone! Jos ois ollut pipo päässä, oisin vetänyt hartioille.

Ei hätää, poika toi meitin mukaan otetut laukut naapuriin ja heille säilöön jätetyt saadaan aamulla kun lähdetään kentälle.

Viimeinen peli tänä vuonna... oletan

Eilen illalla taivas oli upean näköinen.

Päivä oli yhtä upea kuin eilinenkin, jotta harmittaa lähteä pois tietty. Upeita puita tiirailin odottaessani lyöntivuoroa.

Oliivipuut ovat tällä kentällä kuulemma tosi vanhoja, jopa yli 500v. Tämä puu on ottanut vuokralaisen.

Iästä puheenollen tämän päivän pelikaveri Maurice Pohjois-Englannista on 88 vuotias. Äiti, vielä kerkeät aloittamaan golfin, ei mitään kiirettä. 

Yllä myöskin yksi lempi-asunnoistani, tuo alakerran nurkka oikealla.

Pelin jälkeen palauttamaan trollit Carvoeiroon ja samalla matkalla kävimme kurkkaamassa par-3 kentän Vale de Vilho. Aika nakkale. Klubi sitävastoin oli kiva ja syötiin yksi parhaimmista välipaloista tällä reissulla.

Klubin seinällä oli kauniita tauluja. Näistä voisi teettää vaikka kollaasin.

Tonnikalaa ei löytynyt kaupasta, joten illalla ollaan ulkoruokinnassa.

Hyvästit Pintalle

Siis ilma oli mitä parhain, upea päivä.

Andy ja Julia Lontoon läheltä Kentistä oli erittäin mukavaa seuraa. Meidän edelle lähti pelaamaan viime vuoden tuttavat Elina ja 81-vuotias Lennart. 

Andy pelasi lomansa parhaan kierroksen ja siitä innostuneena tarjosi meille pelin päätteeksi oluet.

Kaupassa tietenkin käytiin ja lihatiskillä on eri tuotteita kuin esim. Pieksämäen S-marketissä. Tässä odottaa ostajaa vuohi.

Ei ostettu, meillä on jämiä ja sävellettyä pizzaa.

Viimeinen vapaapäivä

Vähiin käy tämäkin loma. Tänään vietimme viimeisen vapaapäivän, vielä kaksi pelipäivää ja sitten Lissabonin kautta koti-Suomeen. Sadepäivä. Onneksi ei ollut peliä, oltaisi kastuttu. 

Autolla kiertelemään lähiseutuja ja kaupoille. Tuliaisia ei mahdu painorajojen mukaan matkaan, mutta ruokaa menee vielä muutama kilo massuihin. 

Tämä kauppa oli kuin Stoccan herkku, mutta vielä herkumpi. Kaikki aivan kiilsi laatua ja puhtautta. Hinnat reilusti kalliimmat kuin koti-Jumbossa. Isossa hallissa oli toistakymmentä myyjää ja me. Ei ostettu mitään.

Nälkähän siinä tuli, kun kuola valuen katseltiin Apolonian herkkuvitriineitä. Lähdettiin Sepon bongaamaan kahvilaan Lagoaan. Vettä satoi ja terassi oli tyhjä, mutta sisällä kaikki pöydät oli varattuina paikallisista asiakkaista. Oltiin ainoat turistit. Tarjolla oli vaikka mitä pitkä tiski.

 

Kympillä sai kaksi teekannua, sandwitsin, kokolihatäytetyn sämpylän ja kermaviinerin. (Klubilla yksi teekuppi maksaa 3,50€)

Kiinakauppa oli ainoa sekatavarakauppa, joka oli su auki. Tarvitsin matka-ompelutarvikkeet ja 2.5 vahvuiset lukulasit. Kuusi € yhteensä. Mietin jo ennen kotiin tuloa, että miten kenenkään kannattaa tehdä tavaroita, jotka näyttävät oikeilta, mutta niitä ei voi käyttää. Ja kenen moraali sallii moisen? Ompelutarvikkeet maksoivat 1.20€, saksen näköiset eivät leikkaa ja vääntyivät pelkästä katseesta...

Nyt kuunnellaan tuuli-urkuja ja nautitaan punaviiniä Good Wifen neljännen kauden kera.

Vain me kaksi

Illalla ja aamulla paristakin paikasta tarkastettu säätieto lupasi vettä kolmella pisaralla. Meikä jo innostui, että tulisi lisävapaapäivä. Jotenkin väsyttää. Ei sada, paistaa. LähtöAika oli vasta 13.12, mutta lähdettiin Alvoriin norkoamaan aiempaa starttia. Klo 11.30 lähti avauslyönti kohti greeniä. Täällä on turha luottaa säätietoihin. Paras tulos on katsoa taivaalle.

Veto oli veks. Pelattiin vain etuysi ja nautittiin välipala klubin aurinkoterassilla. Kaupan kautta kotiin. Nyt muuten satoi sillä aikaa, kun olimme ostoksilla.

Tässä löytyi kiva kielioppi pläjäytys "Soukan pojalle".

Pmklla on lunta.

Viimeinen Silves tällä erää

Helle ja ihana aurinko, hikinen ja pitkä päivä tiedossa. Silvesin klubin parkkipaikan ympyrää koristaa kauniit heinät. Niissä on hentoja sinisiä kukkia..

Hans ja Liesel olivat Hollannista. Herra höpötti koko ajan, mutta rouva ei sanonut montaakaan sanaa.

Peli ei oikein kulkenut ainakaan minulla tänään. Ilma oli ihana, maisemat kauniita, kenttä paikkapaikoin vetisen märkä. Tässä jo päivä alkaa painumaan mailleen, aurinko ei jaksa koko väylää valaista.

Tämä koira asuu väylällä neljä. Tänään väylä neljä toi Sepolle birdien.

Joulu tuli mieleen väylän 12 avausta odottaessa. Tässä paikallinen kuusi.

Lopetettiin peli väylän 16 jälkeen. Kello oli jo yli viisi, ei oltaisi valoisalla keritty loppuun. Kamat kasaan ja kiertotietä Lagoaan. 

Nyt olisi päivällistä tarjolla viime vuonna löydetyssä paikallisessa kuppilassa. Kyllä taas kannatti tätäkin odottaa. Paikalla oli vain naapurustosta ukkoja ja akkoja, jotka turisivat ja nauttivat leipää sekä ilmakuivaa punaviinin ja oluen kanssa. Kukaan ei puhu kuin portugalia, paitsi me. Ruokalistan tulkinta hoitui sillä, että lähdin tädin kanssa ulkoikkunasta katsomaan annosten kuvia. Valitsin dourada kalaa kaksi kertaa. Ihanaa valkoista ja maukasta kalaa perunoiden, salaatin ja cuverttien (leipää, sardiinipastaa, oliivia) kanssa. Alkuun meille tuotiin marinoituja kik-herneitä (oletan). Hyviä!

Koko lysti maksoi 22€ ja sisälsi vielä 4 olutta. Sama setti klubilla olisi maksanut n.70€. Naapuripöydän paikalliset söivät vadillisen pikku simpukoita. Niitä ei näkynyt ikkunan kuvissa...

Ravintolan takaseinällä on arpajaisvoittoja ja valokuvia kivoista hetkistä. Myöskin joku on tehnyt kaakelitaulun rakennuksen julkisivusta.

Vale da Pinta

Huomaamattomassa tihkusateessa lähdimme trollien kanssa kierrokselle. 

Pohjois-Irlannista olivat Alice ja Deborah kotoisin. Vain viikon pyrähdys Portugalissa.

Etuysi meni niin hyvin, että pisti ihan hymyksi. Jos olisi takaysi mennyt yhtä hyvin, olisin päässyt ekan kerran alle sadan lyönnin.

Sateenvarjoa ei tarvinnut kertaakaan avata, kosteus oli kuitenkin huippua alkunatkasta. Pientä jonotusta oli takaysillä, mutta onneksi edessämme oleva pappa-fleetti tajusi lähteä kesken pois.

Kasvit tykkäävät varmaankin kosteudesta, ainakin viime kesän kovien helteiden jälkeen.

Carvoeirosta kalanperseitä

Eilen illalla nautittiin sävellettyä pizzaa, alle kahden euron punkkua ja Godwifea. Osaa Seppo hyvin säveltää.

Ihana vapaapäivä jälleen. Retki Carvoeiroon ja ympäristöön.

Ja nälkähän siinä tuli. Ferragudoon lounaalle. Jos eilen yuli fisch and chips-kiintiö täyteen, niin tänään tuli ribsi-kiintiö ylitettyä. Molempia vain kaksi kertaa, mutta ei vähään aikaan. Hyvää oli, ei kieltäminen, mutta tosi tuhti annos.

Jokapuolella valmistaudutaan jouluun. 

Ai kalanperseet? Ne on tuliaisia. Niitä on neljä.

Seppo taas pelissä mukana

Jalka kunnossa. Iho ehjä ja turvokkeet poistuneet. Salme, kaikki hyvin!

Alto oli osoitteena pitkästä aikaa. Sää tuulinen ja sadepilviä liikkui rivakkaan taivaalla. Sateenvarjoa joutui käyttämään muutamaan otteeseen. Köröteltiin buggylla, jotta Sn jalka ei rasittuisi liikaa. Meikä tepsutteli etuysin, mutta takaysillä hyppäsin jo välillä kyytiin. Tornion Jorma, jonka kanssa pelasin Silvesissä, tuli vaimonsa Kristinan kanssa seuraksemme.

Kenttä oli sateen jäljiltä aivan likomärkä. Kaikki lyönnit lennättivät mutaa ympäriinsä ja pallo ei lentänyt tietenkään niin hyvin kuin tavallista. Oli tosi raskas kierros, mutta yli neljä tuntia raitista ilmaa saatiin.

Klubilla päätettiin syödä fisch&chips. Ei tarvitse alkaa kotona enää keittiöhommiin.

Hellettä pukkaa

Nyt jäi kamera bägiin ja pari kuvaa tulee lisäyksenä huomenna.

Kotikenttä Gramacho vuorossa. S lepuuttaa koipeaan vielä tämän päivän, meikä taapersi norskipariskunnan kanssa kympin lenkin. Aivan ihastuttava pariskunta Oslon läheltä, Odd ja Annmarie ovat yli kahdeksankymppisiä.

Ilma oli kuin unelma, illaksi lupasi sadetta ja neljän jälkeen alkoikin roiskia vettä. Meiltä oli onneksi kierros jo loppu ja klubi-tomaattikeiton jälkeen lähdettiin kaupoille. 

Enää reilu viikko jäljellä tätä ihanuutta, kuusi peliä.