Mulla oli oma caddy

Näinhän siinä kävi, että lääkäriin lähdettiin aamupalan jälkeen. Tohtori opetti Sepolle käyttäytymistä ampparien kanssa, kielsi pelaamisen parina päivänä ja pyysi palaamaan huomenna. Tänään ei antibiotteja, vain histamiinia, jos huomenna jalka on pahempi juttu jatkuu. Hoitajatäti desinfioi ja pakkasi jalan käyttökuntoon. Salme, kaikki on hyvin! (Näyttää näin iltasella myös siltä, että huomisen käynnin jälkeen pelit jatkuvat suunnitellusti.) Seppo lähti minulle caddyksi ja pääsin oikein valokuviinkin. Ikioma autokuski kentälläkin. Ajoimme kiinni meitä ennen yksin pelaamaan lähteneen Jorman. Kolmisin jatkoimme loppuun asti. Viimeisellä väylällä sain viimein ottaa valopallon käyttöön, klo 17.30 jälkeen alkaa olla jo pimeää. Kuvista päätellen miten se menikään: rikoo on riskillä ruma... mutta ihana päivä ja maisemat. Klubilla oli jo keittiö kiinni, joten kurvasimme kohti Gramachoa. Tomaattikeitto ja klubileipä. Jälkkärikahvien aikaan Eija ja Martti saapuivat klubille, saimme vinkin hyvästä ja kalliista kalaravintolasta. Seuraavan longstay matkan hinnan taidan sijoittaa rasvaimuun... miten kommentti liittyi kalaravintolan käyntikorttiin, jokainen voi miettiä itsekseen. Öitä. (kameraa en anna enää muiden käyttöön)