Viimeinen taisto läpi vuoren

Kipasin aamusämpylät kaupasta. Jäi yhdet farkut myös matkaan... Meinasin kompastua koiraan, mutta täällä pitää katsoa muutenkin jalkoihinsa, ettei astu koiran paskaan. koirilla on oma joulumallistonsa myös...

Viimeinen pelipäivä. Calanovan vuoristorata alkaen klo 14. Viimeiset kolme väylää lyötiin kilpaa auringon valon kanssa. Vielä löytyi pallot viimeisellä väylällä, mutta matkalla clubille pimeys valtasi maan klo 18.30. Seurana Belgian Jan ja Enklantin Colin.

Oli aurinkoinen ja tuulinen päivä. Shortseissa ja hihattomassa alku, puolivälissä puseroiden lisäys. Klubileipä myös nautittiin puoliksi kuten ennenkin pelin päätteeksi. taas tuli 12 km liikuntaa kärryllä ja siihen päälle kaikki juoksut, kun ei saanut pallon viereen ajaa.

Hauska tilanne, ajettiin alamäkeä kentällä. Mutkan takaa tulee 2 buggyä vastaan oikealla kaistalla. Äkkijarrutus ja vastaan tullut nainen selittämään, että sorry, englannissa on vasemman puoleinen liikenne, hän ajoi muistista. No ei kun ohi. Taainmaisen buggyn mieskuski kommentoi ohiajaessaan, että 'nainen ratissa' ja pyöritteli silmiään. Hihii...

.....To minun polvi täynnä vettä. Vietiin auto taka-iskareiden vaihtoon ja käytiin vitosen aamupalalla Thelmalla. Virolaiseen malliin ihan hyvä. Cityssä käytiin ja jouduin lankakauppaan ostoksille. Sika kallista, mutta Taimitarhan joulukalenterisukkakimmppaneulontaan olen valmis kotimatkalla.

Meikäläisen valopuu kalpenee tämän rinnalla. Kiva nähdä se huomenna valot päällä.

Näin kauniin kadun varrella on meitin autotallipaikka. Himan tietovisa oli taidolla ja nautinnollisella harkinnalla tehty. Ei joka jannu pärjännyt. Oltiin kolmansia ja täytyy sanoa, että oli yllättävän kiperät kysymykset. Kiitos Heikki.

S joutui ostamaan tänään 2 ruusua ( valuutan vaihto ongelmia ja ei osannut sanoa EI), huomenna ei varmaankaan lähdetä ulos....

Virta ei riitä

Kiva seurata aamuisin kalastajapurtelon liikkeitä. Aika liki rantaa pääsee.

Auton akku oli purkautunut yöllä. Sisävalo oli jäänyt päälle. Onneksi piti hakea aurinkolasit aamulla autosta, joten huomasimme ongelman. Aina vaan on ihana katsella partsilta avautuvaa maisemaa.

Ei kun markkinoille. S löysi vyön, minä en mitään. Toki olisin halunnut ostaa vaikka mitä, varsinkin pikkuisille, mutta järki käteen, ei oo rahaa :( Aika kaunis kävelytien ladonta.

Kävin jalkahoidossa. Kivan joulun punaiset lakat.

Päiväkävelyllä törmättiin tuttuihin. Autoon vaihdettiin akku. Kyllä Marcosin pojat osaa palvella.

Meikä odotteli Jupiterissa. Kun astuin planeetalle, korvani höristyivät iloisesti! Vuoden etsimäni kappale soi taustalla. Tyttö kipaletta etsimään soittolistalta, mutta ei löytänyt. En siis edelleenkään tiedä kipaleen nimeä, mutta esittäjä on mies eikä nainen, joksi artistin olin aiemmin olettanut. Kuva on meidän Thaikun matkasta, hyvä kappaleen jakaja. Pitää vissiin napsia kuvia enemmän, jotta saapi tarvittaessa niitä kappalejaoksi.

Ravintolat alkavat siirtyä lomalaitumille, usean paikan oveen on tullut lappu, että lomilla ollaan ja keväällä auetaan.

Taas ulkoruokintaan. Kympin (10,90€)kolmen ruokalajin illallinen. Unettavaa musaa taustalla ja kynttilän valoa, ei paha.

S osti kukkapojalta ruusun. Poika on löytänyt meidät joka ilta kahden kuukauden aikana jostakin ravintolasta, jos ollaan oltu ulkona. Nyt natsasi, ruusun hinta 2€.

Pe avataan joulu Fugessa. Kiva että keritään näkemään valot, joita on ripustettu koko kuukausi katujen ylle.

Viimeistä viikkoa viedään

Ke....... Oleilua ja jatkopala kauneushoitolassa. Nyt on ripset kohillaan ja hiukset puhtaat.

S oli Thelmalla ja sieltä Veronaan syömään. Iltakävelyllä törmättiin Stiguun ja Pirkkoon, kivenlahtelaisia tuttuja.

Korma oli loistavaa ja tuo salsa aivan liian herkullista. Omistaja halusi meistä napata kuvan.

.....To oli sadepäivä, Areenan sarjoja, kutomista yms sadepäivän puuhaa. Pikaisesti Lazzaranissa talon Tex Mex hampurilainen kitusiin. Ei tartte tässä paikassa syödä kun tapaksia, oli niin karmea esitys. Lämmitys piti laittaa oikein päälle ja nyt meillä asuu myös Villasukka-Vilpertti.

....Pe sataa , sataa. Reflassa syömässä. Että osaavat valmistaa tonnikalan, tässä se on salaatissa. S veti tutun kana-caesarin.

..... La taivas aukeni ja mittarissa +19C. Penaalissa käytiin magneetissa. Illalla tarkoitus syödä uudessa ravintolassa El Lobo Negrossa. Kaikki pöydät varattuna, oli Fuge-sanomissa juttu. Varattiin su illaksi pöytä. Allulle miettimään illan ruokapaikkaa. Käytiin Veronassa ja tarjoilija-likka pahoitti mieleni huijaamalla. Se paikka jäi sitten, pitää etsiä toinen korma-mesta. Löytyy varmasti. Sepon kana-juusto-tandoori-annos näytti paremmalta kuin oli ja kormakin oli huonompaa kuin edellisellä kerralla, onneksi. Kyllä minä mieleni niin pahoitin....

.... Su pelipäivä, kohteena La Noria.

S oli kuin pikku poika, kun naapurissa oli monsterautokisat. Hyvä, ettei päästetty seuraavaa ryhmää ohi, että olisi saanut pitempään katsella.

Birdieitä löytyy tältäkin kentältä. Mikähän tuo musta lienee? Kaunis.

Sorsapariskunnan rouva lienee albino?

9väylän reunassa on asuntoautoalue. Tämmöinen vaunu bongattiin. Siinä on useampi ulos vedettävä osa. Olisi kiva nähdä millainen sisäpuoli laitoksessa on.

Klo 19 sitten sovitusti lehtiartikkelin hehkuttamaan El Lobo Negroon. Uuden ravintolan touhu vähän ihmetytti. Omistajat vanhoja konkareita, mutta listan ruuista osa loppu ja tiskit pitkin baaritiskiä. Yksi poika-rukka hoiti kolmen hommia. Meidän jälkeen ei saanut enää kaloista kuin lohta. Me napattiin viimeiset miekkakalat, rosada ja meriantura oli jo ennen meitä loppunut. Arvosana 7-.

......Ma Benalmadenaan lopputarkastukseen ja sen jälkeen Marcosilta iskunvaimentajatarjousta kysymään. Miramar kutsui shoppailemaan, S pudotti minut sinne ja karkasi jonnekin odottamaan noutosoittoa. Kaikessa rauhassa sain lastenlapsille jotakin pientä kerättyä, pikkutytöt taitaa saada vahingossa kahdet lahjat. No, en kerinnyt kun kassalle, niin S kertoi olevansa talossa. Käytiin Lizzarranissa tapaksilla ja aloitettiin kiertoajelu Mijaksen alueella.

El Corte Inglesin tavaratalo oli kuin Stokka. Löydettiin myös Salmen ja Riston viimevuotinen asunto Mijas El Cotosta. Niillä nurkin voisi asua. Siinähän se päivä kuluikin.

Sirkan kaupasta löytyi kiva pieni bägi. Hinta vaan ihan ison bägin vertainen, 75€

Shoppailua ja kuntoilua

Ma pojat lähtivät heiluttelemaan mailojaan La Norian kentälle ja me tytöt reippailimme Miramarin ostosparatiisiin. Meno-paluu 7km ja siihen ostarissa astutut askeleet päälle.

Primark tavaratalo oli täynnä shoppailijoita. Kassajonot olivat kymmeniä metrejä pitkät, piti olla oikein jonoon ohjaaja paikalla. Joululahjoja lähti meidänkin mukaan ja minun täytyy tulla vielä yksi reissu tekemään, jotta kaikki tarvittava tulee mukaan. Viimeinen illallinen alakerran World Food buffetissa. Siellä saa kerätä ihania meren antimia ja pihvejä ja kasviksia lautaselle, joka viedään kokille. Takaisin saa taidokkaasti kypsytetyt ruuat syötäväksi. Kaksi tuntia aikaa syödä ja juoda mitä jaksaa, sitten lyödään lasku pöytään.

Kuva on 2v vanha, mutta en osaa tehdä kappalejakoa tähän bolgipohjaan, niin tämä jakaa sen kivasti. Tiistai aamuna omatoimiset vieraamme lähtivät seiskalta junalla kohti Malagan lentokenttää. Me vilahdettiin heti oven sulkemisen jälkeen takaisin petiin ja nukuttiin puoli kymmeneen :) Iltapäivällä sain uudet ripset ja vietimme rauhallista koti-iltaa kaksin. K ja R olivat päässeet turvallisesti koti-Suomeen viestien mukaan.

Gibralttar ja vähän muutakin

Ma käytiin Hessun, edellisen asunnon omistajan kanssa illallisella. Loistavaa ruokaa. Napostelukippo meinasi siirtyä Aulin reppuun... Loistavaa ruokaa. Yhteen pöytään oli katettu jättiläis viinipulloja. Hessu tuli meille yömyssylle. Saatoin herran taksiasemalle, etteivät tuhmat tytöt häntä ryövää. Sitten tuli mieleeni, että yksinhän se minunkin sieltä asemalta pitää kotiin palata...

Tiistaina meille tuli vieraita Pieksämäeltä. Kaarina ja Risto. Olipa ihana herätä aamulla ja päästä viikon ajan valmiiksi katettuun aamupalapöytään. Molemmat ovat aamuvirkkuja.

K&R viipyvät viikon ja ohjelmaa oli suunniteltu. Pelit to,la ja su, mahdollisesti myös ma. Pe Gibralttarin retki. Eka kenttä oli Cabopino. Taustalla ihana luksori huvila, joka vuokrataan seuraavalla kerralla.

Perjantaina taaperrettiin kahdeksaksi retkitreffipaikalle. Ei kun muitten turistien joukkoon bussiin laulamaanreippaita retkilauluja: "Kotimaani oompi Suomii..." (vitsivitsi... laulettiinkin "No Karjalan kunnailla lehtii puuuu...")

Pari tuntia bussissa Aurinkorannan historiaa kuullen ja kaupunkien ohi ajaen. Sitten rajanylitys-ja tullimuodollisuudet.

Isosta bussista pikkubusseihin kiertoajelun ajaksi. Oli kyllä kapeat kujat. Ylös vuorelle ja kohti tippukiviluolaa. Upeat maisemat.

Takaisin buseille. Kuuluisat gibralttarin apinat tulivat meitä tervehtimään.

Vauhdilla alas ja pari tuntia vapaata kylällä. Aluksi aamiaiselle pannukakku paikkaan ja sitten seikkailemaan pääkadun vilinään. Ihmisiä oli kuin Prahan keskustassa konsanaan. Hinnat olivat halpoja ja porukka teki ostoksia. Kivoja penkkejä löytyi odotuspaikaksi, jos ei kauppoihin halunnut lähteä. Ilma oli mitä ihanin, tuulinen kylläkin. Täällä käytetään puntia ja puhutaan spanenglishiä, virallinen kieli on englanti kuitemkin. 6,5km2 aueella asuu 33000 ihmistä ja saman verran siellä on espanjalaisia töissä. 25 vuotta pitää asua, jotta saa kansalaisuuden ja se periytyy äidin kautta.

Lauantaina K oli kipiä ja ei lähetnyt meidän kanssa Calanovan upealle vuori-kentälle. Yhteinen tuttu Pauli tuli matkaan mukaan. Korkeuseroja ei oikein kuviin saa vangittua, mutta ilman autoa ei siirtymistä olisi tullut mitään.

Sunnuntaina lähikenttä Mijas Los Lagos oli pelipaikkana.