tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun helmet

Parvekeaurinkoa ja pikku päikkäreitä ennen illallista. Puhveessa taasen nautittiin apetta. Jatkoille mentiin pianobaariin, luvassa oli suuren maailman show.


Kahvia ja Veteranoa toiselle ja Hendrixiä toiselle.


Yllätys, yllätys, esiintyjissä onkin tuttu tähti :), Tuuli on kaapattu ohjelmaan mukaan.


Siellähän tuo Vilkas menee kuin olisi aina esiintynyt.


Mitä, mitä, mitä...??? Ai minäkö?


Helppo nakki!


Ja sitten petiin, ainakin me.

Uusi kenttä, uudet kujeet

Piti oikein kello laittaa soimaan. Aamiainen ja bussi lähti klo 8 kohti kenttää. New Course olikin aivan eri paikassa, kuin luultiin. Kilsan kävely vetristi jalkoja ja mieltä.


Löytyi jopa kenttäkartta! Silti eksyttiin kerran. Ei ollut tämä seinä matkassa...


Sanoisin, että alkutaival oli aika haastavaa. Kapeita rännejä ja kallellaan aina oikealle tai vasemmalle.




Ja niitä hienoja taloja oli joka suunnassa.



Yksi kentän kauneimpia kohtia.







Meikä vetäisi matkan ekan birgien. Pari paariakin saldoon tirahti. Aika hyvin kulki minun peli.


Meri vilahti aina välillä.


Tästä huvilasta olisi helppo lähteä peliin mukaan.



Nuo sähkökärryt kyllä helpottavat liikkumista.



Anolan ummikot bussipysäkillä, kohti hotellia ollaan menossa.


Ja isäntä itse, oma rauha, oma terde ja suihkulähde...


Ummikot ulkomailla

Kesäinen sää herätti jo ennen kellon soittoa. Aurinko paistoi ja ei tullut mieleenkään laittaa päälle muuta kuin shortsit. Aamiainen ja bägin kanssa bussia odottelemaan. Kenttä on muutaman kilsan päässä ja nonstopbussi kulkee hotellin ja kentän väliä.

Yhden matkalaisen bägi olikin jonkun toisen, toisesta hotellista...

Vitsit lensivät ja kaikki odottivat pallon lentävän pitkälle ja vähillä lyönneillä.



Kentän touhut pikkusen ihmetyttivät, mutta saatiin asiat hoidettua pitkän kaavan mukaan. Englanninkieli ei oikein taipunut, keltään...


Aika kivat maisemat tiedossa...


Vanhan kentän aloitustiille piti valua pitkä mäki alas.


Ykköstii löytyi...


Pallo ilmaan ja perään.


Toki palloa jouduttiin välillä myös etsimään.




Oksettavan kaunis vesielementti, joka antoi myös hajuaistille töitä.


Joka puolella rakennetaan lisää hotelleita ja huviloita.


Puutarhuri lienee taiteilija...?


Noin äkisti saattaa helmikuinen lukija luulla, että valkoiset täplät ovat lunta, mutta ei. Hiekkaa, hiekkaa löytyy ja aina väärissä paikoissa.


Seiskan greenillä seriffi kertoi meidän pelaavan liian hitaasti? Käveltiin kasi läpi ja saatiin paha mieli. Mutta periksi ei annettu. Myöskään emme ymmärtäneet syytöstä, mutta minkäs teet.


Eivät lähteneet pallohaavilla matkaan...





Ihania taloja joka puolella.


Peli loppu ja ansaitut oluet maistuvat.


Hotellin terassibaarissa pikkusuolasta ennen suihkua.



The puheenjohtaja.


Illalla puhvetissa ja sen jälkeen ei tarvinnut unta etsiä. Kymmeneltä sammuivat valot meitin huoneessa.