10 kenttää, 6,5 kierrosta, 3300 km

Tallinna by night. Hiljaista on.

Pitkän aamupalan ja myöhäistetyn huoneenluovutuksen jälkeen lähdettiin bongaamaan vielä yksi kenttä. Estonia Golf & Country Club.

Parikymmentä kilsaa Tallinnasta itään päin.

Upean oloinen kenttä. Greenfeet 89 e.

Synttäriteet clubilla.

Edelleen totean, että vauhdissa kuvaamisesta ei tule mitään. Kirkko oli kaunis, mutta aina tuli joku puska eteen.

Pikku shoppailua Satama-marketissa ja päästiin laivaan suoraan sisään. Synttäri päivälliselle heti klo 17.

Otettiin neljän ruokalajin menu. Aluksi tuli pöytään oliiveja ruokahalua herättämään.

Leipä oli talon omaa chiapattaa, joka tarjoiltiin paperipussista. Alkupalatarjotin olisi riittänyt neljälle, ellei useammalle.

Äyriäispasta.

Sepolla filettä ja minulla lohta hummerikastikkeessa.

Jälkkäriksi tiramisu hillopurkista ja espresso. Sepon jälkkäri oli vanilijajätskipallo lasissa, johon kaadettiin nekasta kuuma espresso päälle.

Laiva oli aika tyhjä, ei tunkua tässäkään ravintolassa.

Nyt kotona , kotisohvalla. Seuraavaa reissua odotellen. 😎

Ympyrä sulkeutuu vähitellen

Haikeina jätimme Pärnun Strand Hotellin ja suuntasimme White Beatch Golf Clubille 12 km päähän.

Pärnussa paleli, vitsailtiin parkkipaikalle tulleen perheen kanssa, että mitä etelämmäksi tulee, niin sitä enemmän pitää vaatteita pistää ylle.

Täällä oli kesä ja lämmin. Johtunee tulevasta pikku ukkosesta ja vaikka paikka oli meren rannalla, se oli jotenkin suojaisempi kuin Pärnu.

Kentällä oli menossa Eestin avoimet Juniori Champion kisat. Kolmipäiväiset, paljon myös suomalaisia mukana. Saatiin lähtöaika puolentunnin päähän, oli tuuria.

Huomaa räikeän punainen pallo. Oli niin shokkaava väri, että ihan silmiin otti. Takaysillä sitten meni veteen.

Kenttä oli hyvässä kunnossa paitsi ne kaksi bajamajaa, jotka oli tosi törkyiset. Mikä ihme siinä on, että ei voida kusta pönttöön ja ettei ainakaan siivota omia jälkiä! Onko ihmisten vessat kotonakin noin saastaiset?

Tasaista taapertamista, ei mitään maisemallisia hekumoita päässyt tulemaan. Väylät kapeita suiroja ja vettä löytyi... Ehdottomasti kuitenkin suosittelen käymään.

Ilma oli lämmin, tuulinen ja viiden minuutin ukkossadekin meitä kasteli. Tuuli kuivasi roiskeet nopeasti. Myös persaukset, kun istuttiin ajattelematta tiiboksin märälle penkille sateen loputtua odottelemaan avausvuoroa.

Clubitalo häämöttää ja aamupalasta on jo kulunut 5h. Club burger maistui ennen Tallinnaan lähtöä.

Käytiin tarkastamassa, missä olisi lähin majoitus, jos lähellä tätä kenttää haluaisi asua. 

Audrussa Valgerannan puhkekylän vieressä oli päärakennus, jossa kertamajoitusta ja vieressä 70m2 rivarin pätkiä. Viikko-osake sisältää 2 golfosaketta ja maksaa 7500e.

Toistasataa kilometriä ja parinkymmenen rekan ohitus, kunnes olimme perillä Hotelli Nordig Forumissa.

Yllätin Sepon vaihtamalla meidän tavishuoneen mini-sviitiksi. Ollaan oltu tällaisessa ennenkin ja kun sen tiskillä vaihtaa (jos niitä on vapaana), hinta on vain 30e.

Olkkari

Makkari verhoilla, on oikein kulmahuoneisto 8 kerroksessa. Huone nro 806.

Makkari ilman verhoja. Viru on ihan tien toisella puolen.

Kylpyosasto, suihkuhuone ja iso amme.

Ja vielä Seppo toisesta kulmasta. Jos olisi ollut lapset mukana, olisi tuo ovi avattu ja siellä huone. Harmi kun eivät päässeet...

Sitten käytiin Rimistä ostamassa kuohuviiniä ja jääpaloja. Sehän on hirmu kallista ostaa hotellista juomia, sanoo SM. Kätevä emäntä keksi, että roskis on oiva cooleri. Sitten jatkammekin romanttisen illan viettoa jalkapallon loppuottelua katsoessa. 

Huomenna iltalaivalla kotiin. En saanut kynsiaikaa, joten säätilan salliessa keritään Suurestaan pelaamaan kierros.

Eka lomapäivä

Aamu valkeni ajallaan, nukuttiin ansaitusti pitkään. Tuulinen kesäpäivä tulossa.

Välttävän aamiaisen jälkeen vuokrattiin jalkarattaat päiväksi ja lähdettiin kylille.

Sääm, löydettiin Leon kaksoisveli serkkuineen.

Näin täydellistä ihmispatsasta ole aiemmin nähnyt. Yksi nainen kävi oikein takkia koittamassa, kun väitti kavereilleen, että ei se ihminen ole. Peljästyi oikein ääneen, kun patsas avasi silmät.

Kauniita puistoja.

Muurivaheterassi ja aurinko.

Jokapuolella oli erilaista tekemistä moneen makuun.

Auli löysi Aulin ja olisi toinen vielä kaupankin.

Jussin viinakauppa oli upea.

Ajateltiin käydä välipalalla Anun suosittelemassa Steffani Pizzeriassa. Kymmenen metrin jono, ei kiitos.

Pyörät kohti rantaa.

Ihana levähdyspaikka, jossa oli istumisvaihtoehtoja erilaisista tuoleista, riippukeinuista ja makuulavereista alkaen, tyynyillä tai ilman.

Sen verran tuuli, että surffarit ja varjosurffarit (vai mikä lie nimitys) olivat sankoin joukoin liikenteessä.

Taitojaan voi kokeilla myös stuntradalla, vai mikä lie tarzanhäkkyrä. Mitenhän tuolta pääsisi pois, jos ei enää jaksaisi...?

Meidän hotelli mereltä päin kuvattuna. Huone näkyy keskellä, neljästä ikkunasta ylin vasemmalla.

Käytiin hotellilla kääntymässä ja päätettiin lähteä katsomaan Stefanoksen jonotilannetta uudestaan. Kymmenen metriä, jäimme odottamaan.

35 min pöytään ja 40 min pizzaan. Ihan hyvää, mutta Pmkn Mario voi olla ylpeä omista lätyistään, ottaisin semmoisen, jos olisi pakko valita.

Jälkkäriä nauttiessa jono oli jo 20 metriä. 

Matkalla hotellille käytiin vielä vanatallinnakaffella pikku kahvilassa. Vessa oli tapetoitu kokonaan kukkasin ja raikastinpullo tuoksui niin kukkasille, että ihan silmät valuivat.

Kolmella eurolla sai ostaa kuivattua särkeä. Ne on suosittuja virolaisia naksuja. Tarjoan ensi vkl vieraille hieman etelän eksotiikkaa.

Maisemia matkalla majoitukseen.

Hotellin aulassa on kaksi patsasta.

Rakensin meidän partsille ilta-aurinko kuoharihetken.

No, pitihän siinä samassa alkaa kuvia siirtämään blogiin ja katsomaan posteja, niin että Seppo siirtyi telkkarin ääreen katsomaan urheilua. Huomenna kentälle, White Beats odottaa...