Matka alkoi luvatun sateen ropistellessa HuiHain peltejä. Ei kun ränniin taas. Meikäläisen pelkotilat eri asioissa ovat kasvaneet vuosien saatossa, Puolan tiet kuuluvat nyt samaan kategoriaan kuin esim. talousjakkara. Toinen on liian korkea ja toinen liian kapea.
Maisemat ovat kyllä kauniita, ainakin silloin kun pitää silmiään auki, eikä huuda kauhusta.
Joka kylässä oli kaunis metsäkalmisto. Kuinkahan moni liikenneturman uhri niissä lepää?
Puolan-"Sveitsissä" on upeita turistikohteita. Tämä silta ja venesatama oli Mikolaikissa.
Hotellit ja uima-allasalueet olivat hulppeita. Sääli etta satoi. Vauhdissa kuvaaminen on myös haasteellista.
Puolalaiset ovat hyvin katollista kansaa. Joka kylästä löytyy iso risti ja juhlia varten se koristellaan nauhoin ja kukkasin. Samoin haudat. Olisi ollut kiva pysähtyä jollekkin kalmistolle katsomaan tarkemmin hautoja, vauhtikuvaaminen kun ei oikein onnistu.
Ja taas pelkäämään... Nyt ei näy yhtään vastaantulijaa, mutta mistä näitä puolalaisia oikein tulee? Hetkessä niitä suihkii vastaan ja ohitse, niin ettei voi kun huutaa ääneen. Olisikin ajo noin seesteisen näköistä kuin tuo otos.
Heissan Puola, ensimmäiset ja viimeiset ostokset tässä maassa tällä matkalla. Iloinen shoppailija sisukkaasti kiinni vielä kärryssä.
Maija on menettänyt luottamuksemme. Kartta on ehdottomasti oltava rinnalla, muuten tulee mutkia matkaan. Ei sinänsä huono juttu noin paikkakuntaan tutustumisen kannalta, mutta matka-aika ja kilometrit venyvät.
Liettua, paluu Suomen aikaan ja on täälläkin siltoja.
Jotenkin aika kului tänään aika vilkkaasti. 2000km tuli rikottua ja ajattelimme napata lennosta motellin, hottellin tai muun sängyn kuvan takana olevan majoitustilan. Siinäpä haaste numero viisi.
Mikähän siinä on, että valtatien vierellä on hienot opasteet jonnekin keskelle ei mitään ja siellä sitten on hulppea talo ja tilukset, mutta ketään ei missään?
Paikka olisi ollut upea.
Seuraava käännös sivutielle johtui golf-merkistä. Mikä ihmeen oikeus minigolfradalla on käyttää golfkentän tunnusta? Eikä tietty ollut majoitusta. Tytöt viihtyisässä baarissa tarjosivat ensin kierrosta radalla (vesisateessa) ja kun siitä kieltäydyimme, olutta.
Elektrenai-kylässä koukattiin muutaman sängyn kuvan perään, mutta noupadihoum.
Jatkoimme matkaa varsinaiseen kohteeseen Capital-Golf-Club. Sinne oli tarkoitus majoittua. Ei tietty oltu tehty varausta. Ovet olivat auki, ketään ei missään. Seppo soitti clubin numeroon ja täti kertoi, että huoneet on kaikki varattu, tulossa häät.
Upea kenttä! Kunpa huomenna olisi näin hyvä sää kuin nyt illalla kaiken sateen jälkeen.
Ei kun kohti Vilnusta. Oikealla, metsän laidassa oli jättiläis- hodari! Kuva on huono, mutta kun oikein kuvittelee, niin voi aistia, mikä järkytys minulle oli nähdä kaksikymmentämetrinen nakkisämpylä kauniissa metsämaisemassa. Joku laki pitäisi mainoksissakin olla. Liettuassa on sallittua myös tiemainoksissa vilkkumiset ja muut huomion kiinnittäjät. Noi nakkisämpylät tulee kohta ulos korvistakin. Nyt niihin saa halutessaan graham-rullat.
Vähän ennen keskustaan tuloa tiukka kurvi oikeaan ja jälleen meidät pelasti Europa-hotelli.
Useassa maassa tutuksi tullut.
Upeat lamppusysteemit portaikossa.
Näpsäkkä huone, sängytkin liukuivat yhteen työntämällä. Huomaa näppärä matkalaukkuteline kirjoituspöydän vasemmalla puolella.
Huomenna säätila on epävakainen, mutta saattaapi tulla pelikeli. Palaamme Capital-golfille, jos ei aamulla suunnitelmat muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti