keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Täällähän törmää tuttuihin

Viltit olivat tarpeen, vaikka ilmalämpöpumppu pörisi huoneessa. Hiusten pesu aamu, huoneessa ei fööniä! No, respasta sai, mutta piti pukeutua sitä hakemaan. Nou problem. 

Parvekkeen ihanat tolpat ja maisemat vuorille ja merelle.


Aamupalalle, englantilaiselle. Herkullinen.

S avasi toimiston ja minä sovin Puputtien kanssa tapaamisen kahdeksi. Salme ja Risto ovat täällä puolisen vuotta ja nyt samassa asumuksessa toista kertaa. Omakotitalon yläkerta. Meidän hotellilta matkaa karttasovelluksen mukaan 2,5km. Ei kun tepsuttelemaan. Tietöitten takia jouduimme sivupolulle, mutta sieltä löytyi ratkaisu valtatien ylitykseen.


Karttasovellus kertoi meidän olevan perillä, mutta ei edes kaupan täti tiennyt missä paikka oli.


Onneksi on kännykät. Soitto Salmelle ja kohta oli Risto meitä hakemassa autolla. Ei hirveästi olltu eksytty kuitenkaan. Mitäs lähdettiin kävelemään, me reippaat, oltaisi otettu taksi.

Uskomattoman upea paikka heillä vuokralla.


Ja taas futista...


Juotiin herkulliset kaffet, Juhlamokkaa ja nautittiin Riston paakarilöydöksiä: mansikkaleivoksia!


Aivan ihana sattuma, että heitin suunnitelmana oli lähteä lähi ostariin, päästiin mukaan. Risto kiertoajelutti meitä myös lähi golfkentällä, auton alustapesulla ja saatiin monta upeaa vinkkiä majoituksista ja ruokapaikoista. KIITOS ❤️


Noi kaljat maksoivat euron kpl ja kuitin ravintolasta löytyy uuniperunaa todella edukkaasti ja maukkaasti.

Risto, Salme ja Helena kuskasivat meidät hotellille asti. Aamupalan ja herkkupäiväkahvin jälkeen pitää saada illallista. Oman hotellin tarjonta näytti hyvältä. Otimme jokaista seitsemää sorttia kipollisen: lihapullia, kanaa, kalaa, papuja, vihanneksia, makkaraa, etanoita. Jälkkäriksi Cavaa, jota oli tilattu ihan minua varten. Lihapullat olivat ruuista parhaat. 

S jopa erehtyi hieromaan mun jalkoja kotoisessa fiiliksessä.


Pakko vielä ennen aaaata kuvata uusi kevyt toppis, Annin iloksi. 17€.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti