Tänään aamupala tyhjästä kaapista, tai ainakin melkein. Ei muuta kuin leipä puuttui. Sen tilalla oli puolikas pulla. Hyvältä maistui kinkun ja juuston kanssa, lisänä pannumunia ja eilen illan jämät surimipuikoista.
(Illalla napsittiin surimipuikkoja, viinirypäleitä ja valkoviiniä)
Tänään tarkoituksena lähteä Lagosiin tapaamaan vanhaa työkaveria, jonka purjevene on Lagosin telakalla huollossa. Messengerillä viestiteltiin. Matkalla bongattin komia kolmipyöräinen kulkupeli.
Löydettiin parkkipaikka ja jäätiin viestien lähettämisen jälkeen rantakadulle odottelemaan ja katsomaan putiikkien antia.
Ei näkynyt eikä kuulunut Titistä mittään ja arvaatte varmasti, kumpi halusi jatkaa matkaa pikaisen odottelun jälkeen.
Nälkähän siinä taasen tuli. Matkalla Sagresiin, 'maailmanlopun nimelle', tien varressa oli pieni ja kivan näköinen ruokapaikka Meridiano. Siis Sagresissa ja kalaravintola! Taas näin ja maistoin ylikypsän tonnikalan maun suussani :)
Tilasimme seafoodia riisillä. Alkupalana tuli leipää ja ihanaa sardiinipastaa. Sitä muuten pitää tuoda muutama purkki kotiinkin.
Sitten tuli pääruoka! On se kumma, että haarukka ja lusikka ja pihdit ja piikit ja kaikki muut vempaimet, mitä meille oli jaettu ennen ruokaa, olivat vikkelästi käsissä ennen valokuvan ottoa. Taivaallinen äyriäisrisotto alumiinikattilassa!
Sitten massut täynnä kohti Maailmanlopun niemeä.
Aika karua ja vaikuttavaa. Varsinkin kun yritti ajatella mitä 1400-luvulla oli paikasta ajateltu.
Kaukana näkyi Cabo de S.Vicenten niemi ja majakka.
Sagresin niemen molemmin puolin oli isot, upeat uimarannat. Surffaajat suosivat niitä. Joku määrätty tuuli kun on tiedossa, surffi-kansaa saapuu paikalle joka puolelta eurooppaa.
Niemeä kiersi parin-kolmen kilometrin pituinen betoninen kävelyreitti. Eikun matkaan. Ensin kaunis kappeli linnoitujsen sisällä.
Sitten matkaan. Hiekkaa ja kiveä oli riittämiin, erittäin karua. Pystysuorat seinät mereen, en yhtään ihmettele, jos kansa on kuvitellut, että maailma loppuu tähän. Ei näy mitään jatketta missään.
Majakka ja labyrintti lienevät tätä päivää. Matkalla oli syviä kuiluja, joista kuului meren pauhu. Olivat vissiin olleet loivempi vaihtoehto alas mereen.
Labyrintin keskusta oli maalattu viininpunaiseksi ja sinne olivat vierailijat laittaneen kämmenenkuviaan, kuka sitten ylemmäksi olikaan yltänyt.
Yhtä en ole vielä selvittänyt, kaikki (melkein) pikku kivet oli pinottu sadoiksi tai varmaankin tuhansiksi pikku keoiksi ympäri niemeä. Joku tarkoitus silläkin lienee. Vai onko kyseessä samanlainen juttu kuin lukot siltojen kaiteissa?
Eipä sitten enää Lagosin telakalla poikettu paluumatkalla. Kello kävi kuutta ja ruokakaappi huusi tyhjyyttä eli Jumbon kautta kotia. Joku meni virkistäytymään altaalle, ennen petiin menoa. Huomenna startti kotikentällä klo 9.09.
Menin sitten päivittämään iPadin ohjelmiston kun se sitä pyysi. Arvatkaa tukeeko enää Bloggeria! Nyt räpellän tätä virttä Sepon kannettavalla, jonne ensin jouduin siirtämään kuvat sähköpostilla iPadilta :) Esikatselun mukaan kuvat ovat ihan viturallaan, mutta haittaakse?
Tänään tarkoituksena lähteä Lagosiin tapaamaan vanhaa työkaveria, jonka purjevene on Lagosin telakalla huollossa. Messengerillä viestiteltiin. Matkalla bongattin komia kolmipyöräinen kulkupeli.
Löydettiin parkkipaikka ja jäätiin viestien lähettämisen jälkeen rantakadulle odottelemaan ja katsomaan putiikkien antia.
Ei näkynyt eikä kuulunut Titistä mittään ja arvaatte varmasti, kumpi halusi jatkaa matkaa pikaisen odottelun jälkeen.
Nälkähän siinä taasen tuli. Matkalla Sagresiin, 'maailmanlopun nimelle', tien varressa oli pieni ja kivan näköinen ruokapaikka Meridiano. Siis Sagresissa ja kalaravintola! Taas näin ja maistoin ylikypsän tonnikalan maun suussani :)
Tilasimme seafoodia riisillä. Alkupalana tuli leipää ja ihanaa sardiinipastaa. Sitä muuten pitää tuoda muutama purkki kotiinkin.
Sitten tuli pääruoka! On se kumma, että haarukka ja lusikka ja pihdit ja piikit ja kaikki muut vempaimet, mitä meille oli jaettu ennen ruokaa, olivat vikkelästi käsissä ennen valokuvan ottoa. Taivaallinen äyriäisrisotto alumiinikattilassa!
Sitten massut täynnä kohti Maailmanlopun niemeä.
Aika karua ja vaikuttavaa. Varsinkin kun yritti ajatella mitä 1400-luvulla oli paikasta ajateltu.
Kaukana näkyi Cabo de S.Vicenten niemi ja majakka.
Sagresin niemen molemmin puolin oli isot, upeat uimarannat. Surffaajat suosivat niitä. Joku määrätty tuuli kun on tiedossa, surffi-kansaa saapuu paikalle joka puolelta eurooppaa.
Niemeä kiersi parin-kolmen kilometrin pituinen betoninen kävelyreitti. Eikun matkaan. Ensin kaunis kappeli linnoitujsen sisällä.
Sitten matkaan. Hiekkaa ja kiveä oli riittämiin, erittäin karua. Pystysuorat seinät mereen, en yhtään ihmettele, jos kansa on kuvitellut, että maailma loppuu tähän. Ei näy mitään jatketta missään.
Majakka ja labyrintti lienevät tätä päivää. Matkalla oli syviä kuiluja, joista kuului meren pauhu. Olivat vissiin olleet loivempi vaihtoehto alas mereen.
Labyrintin keskusta oli maalattu viininpunaiseksi ja sinne olivat vierailijat laittaneen kämmenenkuviaan, kuka sitten ylemmäksi olikaan yltänyt.
Yhtä en ole vielä selvittänyt, kaikki (melkein) pikku kivet oli pinottu sadoiksi tai varmaankin tuhansiksi pikku keoiksi ympäri niemeä. Joku tarkoitus silläkin lienee. Vai onko kyseessä samanlainen juttu kuin lukot siltojen kaiteissa?
Eipä sitten enää Lagosin telakalla poikettu paluumatkalla. Kello kävi kuutta ja ruokakaappi huusi tyhjyyttä eli Jumbon kautta kotia. Joku meni virkistäytymään altaalle, ennen petiin menoa. Huomenna startti kotikentällä klo 9.09.
Menin sitten päivittämään iPadin ohjelmiston kun se sitä pyysi. Arvatkaa tukeeko enää Bloggeria! Nyt räpellän tätä virttä Sepon kannettavalla, jonne ensin jouduin siirtämään kuvat sähköpostilla iPadilta :) Esikatselun mukaan kuvat ovat ihan viturallaan, mutta haittaakse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti