Gramacho, syys-aamu

Ensimmäisen kerran tuoksui syksy, kun avasin terassin oven. Ei mitään valittamista ilmojen suhteen, eikä muuten oikeastaan minkään muunkaan asian kohdalla. Oma olo voisi olla vain terve. Seiskalta nukkumaan, klo 24 heräsin ja käänsin kylkeä, kello soi 8.30. Vatsa ei ole kuitenkaan vielä kunnossa. Lähdettiin aamiaiselle Gramachoon.

Elina ja Lennart olivat seurassamme tänään, Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Jokaisen golfarin tavoite on kuulemma pelata kierros alle oman ikänsä. Lennart teki tuloksen 78 ja täytti tänä vuonna 80v. WOW!

Väylällä 12 meitä on joka kerta ahdistellut kalkkunan näköisiä ankkoja.

Valkoiset linnut, joita joka väylällä on näkynyt ja minä olen nimittänyt ibis-linnuiksi, ovt oikealta nimeltään lehmä-haikaroita. Ruma nimi kauniilla linnulla ja vielä en tiedä mistä se on nimensä saanut.

Oloni ei kohentunut aamiaisen jälkeen, onneksi en kuitenkaan heittänyt nynnylippua salkoon etu-ysin jälkeen. Muutama väylä meni vähän heikommin, mutta loppuu asti pääsin. Silmissä välillä musteni ja yökötti, mutta vettä rattaisiin ja palloa ilmaan. Buggy helpotti tilannetta. Kierroksen jälkeen nautimme virvokkeita ja seuraamme liittyivät rovaniemeläis siskokset, jotka tapasimme Altossa pari päivää sitten. He pelasivat meidän perässä. Oli ihanaa kuunnella ruotsinkielen sointuja, kun kaikki (paitsi S ja minä) puhuivat tosi selkeää ja kaunista ruotsia. Elina välillä tulkkasi meille tai Lennartille (hän ei puhu suomea) ja olimme kaikki kärryillä :)

Ilta-aurinko tekee kauniita varjoja. Tänään Seppo on luvannut koota illallisen jääkaapista. Odotan mielenkiinnolla... (yritän muistaa ottaa kuvan huomiseen päivitykseen :)

PS: vielä ei tunnu, että kuume alkaisi nousta... toivottavasti tauti on ohi.