Vene löytyi kuin löytyikin.

Aikataulu piti. Sari ja Eero haettiin klo 4.20, Anni klo 4.50 ja kulma-pubissa oltiin klo 5.30.

Kone oli täynnä pikkulapsia. Kiintiö älämölöstä tuli täyteen ainakin viikoksi. Keskipenkiltäkin sai kivoja kuvia ikkunan läpi.

Perillä odotti sovitun mukaisesti ilmastoitu auto. Kiitos Vappu järjestelyistä.

Auto vei meidät ihan Kiriacoulis varustamon konttitoimiston viereen. Johan siinä oli laiturillinen veneitä odottamassa purjehtijoita.

Varustamon kaveri tuli meitä heti tervehtimään ja kyselemään tietoja. Jonkun aikaa odoteltiin ja sitten päästiin kontin sisään tekemään sopimuksia ja maksamaan takuita.

Seurattiin kun yksi 50 metrinen (lue ja ymmärrä= jalkanen) saapui satamaan siivottavaksi. Meidän paattihan on vain 44 "metriä" pitkä.

Jano ja nälkä oli jo kova. Meidän Heliota vielä siivottiin, joten mentiin lähi tavernaan lounaalle.

Vanhan näköinen alus piti kuvata, menkää vielä vähän taaksepäin...

Mitä!!! VETTÄ?

Tulihan ne olusetkin sieltä.

Onko keltainen kattila elokuvasta " Afrikan kuningatar"? Alla oleva ylväs lady on kyllä kuningattarien sukua.

Kipparin salaatti oli liian salaattikastikkeista, muuten hyvä annos lounaaksi.

Clubi-leipä toimii usein, niin tälläkin kertaa.

Jääkahvi ilman sokeria virkistää.

Missä on laituri 6?

Meinasi tulla lämpöhalvaukset sitä etsiessä. Asteita yli 35C, mutta ei valiteta. Vettä vaan koneeseen.

Toinen toistaan upeampia veneitä tuli ja meni.

Sitten löytyi Helios.

Siivous oli vielä aivan kesken, tilatut ostokset olivat tulleet, poistuimme takavasemmalle pois jaloista. Meidän vuokraushan alkaa vasta klo 17.

Lähdimme lähi kuppilan varjoon ihailemaan veneitä. En ole koskaan nähnyt yhtä paljon näin isoja ja upeita aluksia. Jos kaikkien hinnat laskisi yhteen, saattaisi jonkun valtion vuosibudjetti ylittyä?

Kuuden korvilla mentiin paatille purkamaan tavaroita.

Syömään lähtiessä, laiturin alussa, joku kaveri antoi mainoksen ja suositteli isänsä tavernaa. Muistin heti, että Esa oli myös Vassiliksen maininnut, joten suunta sinne.

Ei muuten ollutkaan helppo homma. Sataman ja tavernan välissä oli vilkasliikenteinen tie, eikä yhtään alikulkua tai muutakaan ylityspaikkaa näkyvillä.

Sitä sitten etsimään. Tulipahan käveltyä muutama kilometri. Takaisin kun tultiin, reitti oli aivan helppo hahmottaa.

Seppo kävi valitsemassa sardiinit suoraan tiskiltä. Me muut tyydyttiin lampaan kyljyksiin, -vartaaseen ja possun kyljykseen. Hyvää oli.

Alkupalana taivaallisia oliiveja ja hellapaahdettua leipää sekä tsazikia ja paistettua fetajuustoa.

Aurinko on laskemassa.

Vielä suunnitelmat huomista lähtöä varten kapteenin ja hostessin kanssa. Sitten unta palloon. Saas katsoa kuinka nukutaan. Paatissa ei ole koneellista ilmastointia! (Ymmärrettiin, että on) Hyrrä pyörittää ilmaa, toivottavasti siitä on apua.