Kapu oli löytänyt ison kotilon.
Ankkurit olivat ristissä kolmen veneen kesken, meni jokunen aika, ennen kuin päästiin irti ja kohti seuraavaa etappia. Ei kun trampalle taas pötköttämään.
Perdikan lähellä oli pieni laguuni, jonne pysähdyimme uimaan.
Laguunin perällä oli yleinen uimaranta, jonne tuli porukkaa myös vesitaksilla viettämään päivää.
Kapu ui etukiinnitysköyden rantaan. Ottaessaan köyttä laatikosta, hän revähdytti selkänsä. Nyt on sitten veneessä kaksi selkävammaista, S ja kapu.
Mäellä on metsikkö, jossa tepastli riikinkukkoja. Hiljaisina hetkinä siellä voi nähdä myös peuroja.
Aamiaisen aika.
Purjeen varjossa on kivan vilpoista ottaa päikkärit.
Pitäähän se köysi käydä irrottamassakin.
Turvallisuus ennen kaikkea, aina kun olimme uimassa, kapu ja hostess seurasivat toisella silmällä.
Takaisin pääsin Eeron vetovoimalla.
Suunta kohti Aiginaa. Toivottavasti löytyy laituripaikka.
Täydeltä näyttää...
Lautasta lähti hirmuiset mustat savut...
Paikka löytyi, mutta ollaan kuin sillit suolassa.
Myöskään ilman kumivenettä ei ollut rantaan asiaa.
Kylille piti päästä ennen illallista. Pojat jäivät ensimmäiseen tavernaan, joka oli veneen vieressä.
Hedelmävene.
Käytiin kaupoilla j sitten ansaitsimme valkoviinit.
Pikku apetaizerit kylkeen.
Rantakadulla oli vilinää. Aurinko paahtoi kuumasti. Kauppojen ja kahviloiden eteen oli laitettu aurinkosuojat.
Jälkkäriksi meille tuotiin kylmää melonia.
Sari poikkesi ostamaan oliiveja kotiin.
Pojat olivat päässeet kylille asti.
Automaatteja oli monta. Eka ei toiminut Visalla, tokasta oli rahat loppu, kolmas ei Visa atm, lopulta neljännestä herusi rahaa.
Venekoiriin törmättiin silloin tällöin.
Jotain tuttujakin saattoi nähdä.
Rantataverna odottaa illallisasiakkaita ihan veneen vieressä.
Papuja ja kanaa tänään.
Paparatsi nappasi hyvän kuvan lähestymisestämme Aiginan satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti