Sand Valley

Majoitus oli ihan ok, mutta lakanat ja pyyhkeet oli pesty jossakin kärpäsmyrkyssä tai huuhteluaine haisi siltä. Minusta tuntui, että minutkin on ko hajussa marinoitu. Liskojen yön jälkeen aamiaiselle. 

Pikkuisen oli taso pudonnut edellisiin nähden. Vatsa tuli täyteen. Loppujen lopuksi on sama onko yksi pöytä tai viisi pöytää täynnä erilaisia eineitä, jokainen syö kuitenkin yleensä ne samat jutut.

Tänään olisi kyllä yksi croisantti uponnut...

Pöydän antimien lisäksi tyttö toi pöytään scrambledegs kinkulla.

Aamupalan jälkeen ajelimme Sand Valleyhyn katsomaan kenttää ja hajuttomia majoitusmahdollisuuksia.

Uhkaavat ukkospilvet alkoivat kerääntymään taivaalle reippaan tuulen mukana.

Saatiin hyvä tarjous kahdesta yöstä ja greenfeestä. Huoneistoa vielä siivotaan, joten ei kun kentälle.

Tämmöisiä huviloita nousee kentän laidalle.

Kenttä on nimensä veroinen, santaa laaksossa.

Haastetta riitää, kenttä on championship tasoinen, Lassi Pekka Tilander ja Tony Ristola ovat sen suunnitelleet. Muutamasta väylästä voitaisi kyllä jutella vähän lisää.

Seiskalla sitten alkoi ropista. Oltiin taukotuvan lähettyvillä ja ei kun suojaan. 

Väylävessoista korkeatasoisin, oli kaikki viimesen päälle hienoa. Taustaseinällä kivikaakelit ja muutenkin ihan ravintolatasoa. Eikä turistit oleet vielä kusseet sitä pilalle. Toiset golffaritkin ovat turisteja, ainakin vessassa.

Pihalla teeseitsehenkilölle vinkki kivasta istuinrykelmästä.

Täällä ei ollut vettä, mutta hiekkaa sitäkin enemmän.

Sade meni menojaan, reipas askel vie clubille, etuysi kohta ohi.

Club-burger bataattiranuilla, nam!

Heinää ja hiekkaa.

Toiset bunkkerit olivat niin syviä, että on ihan portaat pitänyt rakentaa. Millä hitolla tuolta saa pallon edes lyötyä pois? Onneksi ei tarvinnut kokeilla.

Sitten kohti uutta kotia.

Tässä kuva yläkerran toisesta makkarista. Tänne majoittuu kuusi ihan kätevästi.

Kyllä kelpaa. Pesukone pyörimään, sauna lämpeemään ja tilattiin pizzataxi paikalle.