keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Shoppailua ja kuntoilua

Ma pojat lähtivät heiluttelemaan mailojaan La Norian kentälle ja me tytöt reippailimme Miramarin ostosparatiisiin. Meno-paluu 7km ja siihen ostarissa astutut askeleet päälle.
Primark tavaratalo oli täynnä shoppailijoita. Kassajonot olivat kymmeniä metrejä pitkät, piti olla oikein jonoon ohjaaja paikalla. Joululahjoja lähti meidänkin mukaan ja minun täytyy tulla vielä yksi reissu tekemään, jotta kaikki tarvittava tulee mukaan. Viimeinen illallinen alakerran World Food buffetissa. Siellä saa kerätä ihania meren antimia ja pihvejä ja kasviksia lautaselle, joka viedään kokille. Takaisin saa taidokkaasti kypsytetyt ruuat syötäväksi. Kaksi tuntia aikaa syödä ja juoda mitä jaksaa, sitten lyödään lasku pöytään.
Kuva on 2v vanha, mutta en osaa tehdä kappalejakoa tähän bolgipohjaan, niin tämä jakaa sen kivasti. Tiistai aamuna omatoimiset vieraamme lähtivät seiskalta junalla kohti Malagan lentokenttää. Me vilahdettiin heti oven sulkemisen jälkeen takaisin petiin ja nukuttiin puoli kymmeneen :) Iltapäivällä sain uudet ripset ja vietimme rauhallista koti-iltaa kaksin. K ja R olivat päässeet turvallisesti koti-Suomeen viestien mukaan.

Gibralttar ja vähän muutakin

Ma käytiin Hessun, edellisen asunnon omistajan kanssa illallisella. Loistavaa ruokaa. Napostelukippo meinasi siirtyä Aulin reppuun... Loistavaa ruokaa. Yhteen pöytään oli katettu jättiläis viinipulloja. Hessu tuli meille yömyssylle. Saatoin herran taksiasemalle, etteivät tuhmat tytöt häntä ryövää. Sitten tuli mieleeni, että yksinhän se minunkin sieltä asemalta pitää kotiin palata...
Tiistaina meille tuli vieraita Pieksämäeltä. Kaarina ja Risto. Olipa ihana herätä aamulla ja päästä viikon ajan valmiiksi katettuun aamupalapöytään. Molemmat ovat aamuvirkkuja.
K&R viipyvät viikon ja ohjelmaa oli suunniteltu. Pelit to,la ja su, mahdollisesti myös ma. Pe Gibralttarin retki. Eka kenttä oli Cabopino. Taustalla ihana luksori huvila, joka vuokrataan seuraavalla kerralla.
Perjantaina taaperrettiin kahdeksaksi retkitreffipaikalle. Ei kun muitten turistien joukkoon bussiin laulamaanreippaita retkilauluja: "Kotimaani oompi Suomii..." (vitsivitsi... laulettiinkin "No Karjalan kunnailla lehtii puuuu...")
Pari tuntia bussissa Aurinkorannan historiaa kuullen ja kaupunkien ohi ajaen. Sitten rajanylitys-ja tullimuodollisuudet.
Isosta bussista pikkubusseihin kiertoajelun ajaksi. Oli kyllä kapeat kujat. Ylös vuorelle ja kohti tippukiviluolaa. Upeat maisemat.
Takaisin buseille. Kuuluisat gibralttarin apinat tulivat meitä tervehtimään.
Vauhdilla alas ja pari tuntia vapaata kylällä. Aluksi aamiaiselle pannukakku paikkaan ja sitten seikkailemaan pääkadun vilinään. Ihmisiä oli kuin Prahan keskustassa konsanaan. Hinnat olivat halpoja ja porukka teki ostoksia. Kivoja penkkejä löytyi odotuspaikaksi, jos ei kauppoihin halunnut lähteä. Ilma oli mitä ihanin, tuulinen kylläkin. Täällä käytetään puntia ja puhutaan spanenglishiä, virallinen kieli on englanti kuitemkin. 6,5km2 aueella asuu 33000 ihmistä ja saman verran siellä on espanjalaisia töissä. 25 vuotta pitää asua, jotta saa kansalaisuuden ja se periytyy äidin kautta.
Lauantaina K oli kipiä ja ei lähetnyt meidän kanssa Calanovan upealle vuori-kentälle. Yhteinen tuttu Pauli tuli matkaan mukaan. Korkeuseroja ei oikein kuviin saa vangittua, mutta ilman autoa ei siirtymistä olisi tullut mitään.
Sunnuntaina lähikenttä Mijas Los Lagos oli pelipaikkana.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Urheilua ja retkeilyä

Paakarireissu aamulla meinasi loppua kesken matkan. Jäi lompsa kotiin. Onneksi löytyi kolikoita sen verran, että saatiin tuoreet sämpylät. Päiväkävely Par1:een vuokraamaan tuleville vieraille bägit. Seinällä lienee kaikkien lähistöllä olevien kenttien nimet?
Asuntoautolla Espanjaan? Nämä majoitusalueet ei kyllä mieltä ylennä, hiekkakenttiä ja siellä metrin välein autot rivissä. Ei kiitos!
Etsin myös pöytätabletteja, mutta ei löydy näköjään mistään neljää samanlaista!? Kivaa puuhaa katutyöntekijällä, onkohan tuntipalkalla?
....LA kävin huoltomies asioissa ostamassa makkarin telkkariin skart-johdon. Ei tullut kuvaa laitteeseen senkään kanssa. Suunnitelmissa retki Penaaliin ja köysiradalla vuorille katsomaan Kotka-esitystä. Junalla mentiin ja perille päästiin.
Ei sitten köysirata ollut toiminnassa. Liian kova tuuli.
Vuoriretki muuttui Penaalin keskusta tepasteluksi. Tapauksille piti myös pysähtyä. S valkkasi loistavan yhdistelmän, kuorrutettua muussia ja ranskalaisia!
Suomi-Tšekki alku Reflassa ja loppu Areenasta kotisohvalla Illan lopuksi Fisch&Chips mestaan. Ei siellä kukaan muuta tilaakkaan. Varma ja hyvä valinta.
Jotenkin tuntuu, että blogin kuvat on vain eväistä ja juttua golfkentistä. Ei puutu kuin päivittäinen vatsan toiminnan kuvaus... saisikohan niistä Samille mieleisiä otsikoita? Tai kuvia....? Hmmmm? Ma muikea mutka .... Ti tiivistä tavaraa.., Ke kunnon kevennys.... To tukossa ja lukossa... Pe pirteät pierut paukkuu, La löysät lahkeissa, molemmissa ja Su supussa suuta myöten.... Ehkäpä lähden nyt nukkumaan...?
.....SU, Aikas kova tuuli aamulla. Nurkissa vinkuu ja kolisee. Ranta on täynnä kalastajia, äkistään laskien nelisenkymmentä. Eli sillä matkalla minkä silmä kantaa päätä kääntäen.
Tänään matsipäivä eli fanibussilla Malagaan ja Malagan joukkuetta kannattamaan. Mutta ei tyhjin vatsoin. Nyt ei päästy Roomaan, mutta Veronaan kylläkin. Tuttu mesta. S tilasi cannellonit, joita on suositeltu ja minä intialaista kormaa, perus italialaista herkkua Verona nimisessä ravintolassa. Että oli hyvää! Korma oli tulisuudeltaan nappi, mutta hivenen liian makea. Mulla ei ole kylläkään tietoa korman makeudesta kuin koto Suomesta. Tarjoilija lupasi seuraavalla kerralla jonkun spesiaalin, varmasti menemme sen testaamaan.
40min bussissa ja fanituotekojun kimppuun, kaulaliina mukaan.
Aika pilipalipeli näin naisnäkökulmasta.
Vastapuolen fanit.
Malagan fanit valtasivat toisen päädyn.
Joukkueet ja tuomarit.
Tää olisi bisneksen paikka! Väliajalla porukkamäärä valtava, mutta 2 myyjää ja kamat loppuneet jo ennen peliä, ei alkoholitarjoilua ja kahvikupin teko kestää 6 min. Turvatarkastus ovilla, vesi-ja limupulloja sai tuoda, mutta ilman korkkia. Suomalaiset toivat vesipullossa kirkasta ja lantrasivat kokikseen katsomossa. Ei me tietenkään.
Tulos 0-0. Vastapuolesta en tiiä muuta kun niillä oli punaiset pelipuvut ja olivat sarjassa toisena. Siis mukamas parempia kuin sarjan peräpäässä viihtynyt Malaga. Lysti maksoi kuljetuksineen a50€.