Tähän alkaa jo tottua

Eilen Su vedettiin siestaa ja nautittiin, että ei ole kiire mihinkään. Meikä seikkaili kyllä kymmeneksi ripsille Los Pacosiin. Aivan ihanat aamu-usva maisemat.

Kirjaa, päikkäreitä, kotipukuja. Kylille iltapäivällä ja salaatille Reflaan. Tommoset sain valmiiksi pari päivää ennen perille tuloa.

Tänään ma meikä lähti lenkille klo 9,30. Alas rantaan ja puoli tuntia eteenpäin. Sopivasti oli kuntoilulaitteita kohilla ja niitä veivasin hetken. Takasin kauppakujia ja etsinnässä kävelusauvat. Omat jäivät kyydistä pois. Löytyi, mutta eriväriset. Rahaa mukana 10€, sillä lähti.

Sattui hauska tapaus rannassa: nainen istui aidalla, katsoi suoraan minuun ja kysyi kovalla äänellä, että arvaankohan minä oikein? No minä pysähdyin ja sanoin, että jos tarkoitat, että olenko suomalainen, niin oikein arvasit. No siinä puheltiin niitä näitä. Hän oli Naantalista ja sauvakävelyäkin analysoitiin sekä mistä löytyisi mulle sauvat. Vähän oli kuitenkin outo olo, että miksi hän oli minulta kysynyt mistä olen, niin kysyin että oliko hänellä jotakin asiaan liittyvää? Juu ei, juttelin puhelimessa kaverin kanssa. Hahhahhaaa!!! Ei siinä mitään, hän sanoi että oli kiva jutella, minä olen Soile Naantalista. Ja todettiin muutaman lauseen jälkeen vielä syntyneemme molemmat Turussa. Tapaus piristi päivää kummasti. Vähän töitä välissä, asensin printterin kohilleen. Puolen päivän jälkeen päätin lähteä kauppaan hakemaan pasta-Aulin-carbonara-aineita. Aulis matkaan (semmoinen mummokärry ja kohti lähi Merkadonaa. Arvatkaa oliko auki! Kettu, täällä on joku ma-pyhäpäivä. No askelilla selviää ja löytyihän se aukinainen kiinakauppa. Ei kun takaisin ylämäkeen ja kotio taikomaan evästä. Iltaselle vielä kylille, avokado salaatti maistui hyvältä.