Aatonaatto, onnea Anni!

Vielä kotona. Kolmelta synttärikaffelle Tikkurilaan ja Anni heittää meidät kentälle. Sitä ennen Anikan luo auttamaan jouluherkkujen tekemisessä.

Treffit muuttuivatkin tapaamiseksi kentällä. T2:ssa. Teimme huomion, että ovat sitten rempanneet pikaparkkipaikan ja siirtäneet sitä kauemmas. Olimme T1:n parkissa. Anni löysi meidät sieltä vilkkaassa keskustelussa: kävellään, ei kävellä, kävellään... Ei kun bägit ja laukut takasin autoon ja mutkan kautta T2:een.

Vanilja-marja-croisantit kera kahvin ja teen nautittiin synttärin kunniaksi ja sitten lähtöselvitystä tekemään Annin reippaalla opastuksella. Saatiin ne liimabanderollit viimein laukkuihin ja sitten matkatavarat kohti konetta.

Turvatarkastuksesta pääsin kengät riisumalla, onneksi ei tarvinnut kampausta purkaa. Sen verran kuitenkin pää piipitti, että poika pinneistä huomautti. Kampaus on edelleen kasassa, kiitos Anika!

Kulmabaariin, vaikka kilometri pitäisi kävellä.

Nyt matka alkakoon.

Taxfreessa kiinalaisnaiset tukkivat yhsen kassan puoleksi tunniksi, toinen kassa laittoi lapun luukulle ja lähti joulun viettoon. Mitäs me 50 matkustajaa muuta kun jonotettiin kolmannelle.

Kohti Istanbulia. Perillä 21.30. Siirryttiin kesäaikaan.

Janohan siinä kerkesi tulla ja jatkolentoa odotellessa maistui Efekset. Kaveri näytti normaalia lasia, mutta juomanlaskija täytti sammiot.

Vihdoin perillä Erganissa.

14 reipasta Golfpassilaista saapui hotelliin klo n.04. Neljän tunnin unet ja sitten on palaverin paikka; pelataanko jouluaattona vai ei. Hyvää yötä!